Taidekasvattajan 10 ajatusta 2020-luvulle /
Posthumanistisehko taidekasvatusmanifesti
-
Mutta miten voisimme olla olemassa, jos ei ensin olisi tätä planeettaa, joka on antanut meille oman erityislaatuisen muotomme? Elinolosuhteittemme kaksi tekijää – painovoima ja jäätymisen ja kiehumisen välillä oleva elinkelpoinen lämpötila – ovat antaneet meille lihamme ja ruumiinnesteemme. Puut, joissa kiipeilemme, ja maankamara, jonka päällä kävelemme, ovat antaneet meille sormet ja varpaat. ”Paikka”, jossa elämme, on antanut meille kauaksi näkevät silmät; virrat ja tuulenviri ovat antaneet meille taipuisan kielen ja kiehkuraiset korvat. Maa antoi meille kyvyn kävellä ja järvi kyvyn sukeltaa. Ihmettelytaito antoi meille mielen, joka on itsemme näköinen. (Gary Snyder)
(Älä lopeta ihmettelyä!)
​
2. Tunne itsesi: mistä tulet, kuka/mikä puhuu lävitsesi, kenelle olet kiitollinen. Tiedä etuoikeutesi.
​
3. Muista aina kriittisyys. Hyvä kritiikki on rakkautta, se ei ole negatiivisuutta tai ankeutusta.
​
4. Älä tee enempää kuin kaksi produktiota vuodessa. Pane alulle hitaampia ja pitkäkestoisempia prosesseja.
​
5. Sitoudu materiaaleihin, kunnioita niitä, älä ole kohtuuton, korkeintaan ideatasolla. Mieti, kenen kanssa pohjimmiltaan työskentelet?
​
6. Siinä missä liian moni muu tahtoo nähdä metsän/olion X tuotteiksi vaihdettavina puukuutioina/talouden välineenä, tai paperilaatuina, loputtomana taidemateriaalina, sinun on nähtävä se merkityksellisenä, runollisena, ihmeellisenä, villinä, kummallisena. Kun muut köyhtyvät merkityksistä, sinun pitää rikastaa heitä. Kun empatia alkaa huveta, sinun tehtäväsi on jakaa lahjoja.
​
7. Laajasti ottaen jokainen kohtaaminen on kasvatusta. Jututtajaa ja juttukaveria tarvitaan aina. Tarjoa tuulensuojaa. Sano aina välillä: ”Eiköhän keitetä kahvit.” Anna asioiden ja ihmisten ottaa oma aikansa.
​
8. Taide ei lopulta ole maailman tärkein asia. Tämä ei vie taiteelta arvoa, mutta antaa suhteellisuudentajua.
​
9. Huumorintaju ja nauru ovat suurimpia suhteellisuudentajuistajia!
​
10. Kehitä omat sääntösi edistää kohtuullisuutta, vastuuta ja myötätuntoa.
Olen opettanut muun muassa peruskuvista, metsäaktivismitaidetta, lavastussuunnittelua, posthumanistista esitystila-ajattelua ja ympäristötaidetta.
Päiväkodeissa, leikkipuistoissa, peruskoulussa, kuvataidekouluissa,
aikuisopistoissa, yliopistoissa, ympäristöjärjestössä ja työpajoissa.
